Jesse Niko Kristian Pietilä 20.04.1992-14.09.2012. ♥

Oho, mä vihdoinki jatkoin tätä! Ja oon odottanu tänne kirjottamista aika paljon koska taas on tuntunu monet kuukaudet siltä, että ei oo kelle puhua. Asuttiin Samin kanssa yhdessä, mutta se juttu meni taas kerran poikki, ja ehkä osa syynä voi olla se että mä oon pyytänyt ehkä vähän liikoja kaikissa asioissa, liittyen yhteen aika kauheeseen tapahtuneeseen. En tiedä enkö saanu tarpeeks tukea omasta mielestäni, mut mietin vaan sitä, että mun elämässä on tällähetkellä monta muuta asiaa, jotka pitää suorittaa ja joista pitää päästä ylitse. En voi stopata yhteen kohtaan. Tuntu vaan oikeelta ja se oli molempien päätös. :-)

Voin vaan sanoa senverran että tällähetkellä mä käyn mun elämässä niin vaikeita asioita läpi, et kukaan ei voi ikinä edes ymmärtää. Paitsi sellainen ihminen joka on menettänyt elämässään jotain tosi tärkeätä, esimerkiksi niinkuin mulle kävi. Menetin mun yhen elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Ihmisen, jonka kanssa tallasin vauvasta saakka melkein aikuisvuosiin saakka.

Mistä mä alottaisin? Haluunko edes kertoa kaikkea tänne? En oikein tiiä oikeesti! Tää on niin vaikea asia kertoa muille, mut täällä se voi onnistua edes vähän paremmin kuin kasvokkain.

Se ihminen, kenen kanssa koin elämäni parhaat hetket oikeesti, joka opetti mut ajamaan mopolla, haukkui inhottavaksi pikkusiskoksi ja kertoi kuinka paljon silti välittää, mutta ei tietysti kavereidensa aikana. Jesse oli tosi värikäs persoona, ja monet ei oikeesti ymmärtäny välillä sen tempauksia, niinkun en aina minäkään pikkusiskona.

Mut meissä jokaisessa elää oikeesti hyvä puoli niinkuin myös Jessessä eli. Se vaan ei antanut kaikkien nähdä sitä :) Vain ne läheisimmät tutustuivat tähän puoleen, ja voi että. Voin sanoa että luotettavampaa en oo ikinä edes nähny. Mä pystyin luottaa isoveljeeni niin hyvin että se oli yksi niistä harvoista. Kiitos siitä. ♥

 Kaikkein pahimmalta tuntuu se, että tähän maailmaan tuodaan rakas ihminen jonka kanssa eletään monet kymmenet vuodet ja ystävyys/sisaruussuhde kasvaa niin suureksi, ettei voisi missään vaiheessa edes kuvitella että sen voi muka menettää. Ja niin siinä vaan käy, se viedään kuitenkin jossakin vaiheessa elämää koska joskus me jokainen täältä lähdetään kun meidän aika on kypsä.


 

Tätä asiaa ei voi vaan ymmärtää todeksi vieläkään vieläkään vaikka aikaa on mennyt. Haluisin vaan rutistaa Jesseä niiiiin kovasti, ja kertoa miten paljon välitän, ja kysyä ennenkaikkea että mitä me tehtiin väärin, vai tehtiinkö? Miksi hän itse halusi pois tästä maailmasta koska täällä oli kaikki sille..

Perhe, oma ihana poika..Ystävät..Työ. Ja jopa kihlattu, jos olis vaan jaksanut yrittää.

Mutta jotain selkeesti puuttui, koska hän halusi päästä pois täältä maailmasta taivaaseen. Ja mä kovasti ainakin uskon ja toivon että aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa Jesse tulee mun luokse toivottamaan hyvää yötä ja saan kertoa sille kuinka paljon välitin siitä..Rakastin. Ja aina rakastan..

 

Se tunne..Kun sain kuulla Jessen menneen pois tästä maailmasta... Sitä ei vaan voi uskoa todeksi!
Tai ei sitä usko ollenkaan, vaan haluaa uskoa että  'Joo, ne tarkottaa jotain toista ihan varmasti', 'ei se voi olla totta, kun näin sen eilen..' yms.

 Jesse kävi mun ja Samin luona kahvilla päivä ennen kuolemaansa ja meillä oli jonkinsortin riitaa myös, ja nyt se kaduttaa.

Mut moni joka Jessen tunsi, niin tiesi että se haastoi riitaa aika pienistä asioista, muttei tarkottanut sitä millään pahalla, ainakaan sellaisille joista se oikeesti välitti. Joten turhaa stressausta alkaa katumaan sanoja tai tekojaan, pahotan sillä vaan mun omaa mieltäni ja sitä Jesse ei haluisi.

Ihmettelin sitä, miten se halus yhtäkkiä olla entistä enemmän mun kanssa tekemisissä eli halus tulla usein käymään kahvilla, pyysi mua sinne sen kämpille käymään aina jos oli jotain ongelmia ja sanoi että saisin olla siellä niin kauan kunnes jaksan taas mennä omaan kotiini omien riitojeni jälkeen. :)

Sellanen veli on unelma! Se ajatteli mua aina, enkä vaan tajunnut sitä. Mä arvostin sitä niin paljon ja toivottavasti se kuulis että mä sanon sen nyt..
Olis aina vaan pitänyt tajuta, että kun se huusi ja kielsi tekemästä asioita, niin se tarkotti sitä oikeesti ja sillä se näytti että välitti, eikä halunnut saada mua pahoille teille. Ja lupaan etten tuu pettämään Jesse sun lupausta ikinä, mä haluan että saat olla musta ylpeä kun mä elän omaa elämääni täällä maan päällä. ♥
En olis voinut toivoa parempaa isoveljeä kuin sinä.

Noin 4 päivää ennenkuin Jesse kuoli, se antoi mulle yhtäkkiä mun käydessä sen luona sellasen kauniin kaulakorun jossa roikkui sydän, se oli niin OUTOA siltä.. Ihmettelin että no, 'Mikäs nyt on kun tollei annat MINULLE kaulakorun'. Mut niin, tässä sen huomaan, Jesse ties että näin tulee käymään ja se ajatteli mua, ja se tuntuu tosi hyvältä jälkeenpäin.

Koru jäi muistoksi ja roikkuu ikuisesti mun kaulassa. ♥

♥...

Tähän loppuun pari biisiä joita on soitettu Jessen hautajaisissa, ja mitkä on muutenkin tähän 

 tilanteeseen nähden niin sopivia.

Sinä päivänä mä hautasin sut mun sydämmeeni, ja siellä sä olet ikuisesti.

Miss you brother. 

http://www.youtube.com/watch?v=2VXpskcHIKA

http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30 

♥

Lepää rauhassa isoveli.