Sparkling life. ♥: Pieniä iloja & suruja.

Oon jo tosi pitkään toivonut että saan alottaa kirjottaa ikiomaa blogia, ja tässä tää nyt on. Haluisin kertoa lyhyesti musta itsestäni; Eli siiis oon normaali 17 vuotias tyttö Mäntsälästä.

Oon mukava niille jotka on mullekkin mukavia, mutta jokaisessahan meissä on myös huonoja puolia, tai niin mä ainakin ajattelen.

Oon pirtee ja tosi nauravainen, tykkään olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, ja siks hainki opiskelemaan Lahden Salpaukseen, sosiaali ja terveysalalle.

Peruskoulun jälkeen en tienny mihin haen yhteishaussa, joten päädyin ammattistartille. Päivääkään en oo katunut koska tän vuoden aikana musta on tullut paljon aikuisempi ja viisaampi kuin koko mun elämän aikana

. Suunnitelmissa olisi muutto yksin Lahteen elokuussa, jos opiskelupaikka tärppäis.

Tällähetkellä mun asiat ei ole kaikki niin kohdillaan... Mutta yritän pysyä vahvana, Meni miten meni... Itseasiassa mulla ei oo ehkä ikinä ollu näin huonoa oloa kaikesta, mutta hyväks onneks mulla on kyllä niitä harvoja hyviä ihmisiä lähellä, jotka oikeesti välittää ja haluaa auttaa mua jaksamaan eteenpäin. Ja haluan oikeasti kiittää niitä jotka välittää niin paljon että tuhlaa aikaansa toisten ihmisten auttamiseen.

Ehkä nää alamäet kumpuaa kohta oikein huolella ylöspäin, ja voin nauraa yksin näille kaikille angstipäivityksille.
Elämässä mulle kaikkein tärkeintä on oma perhe, se saa mut ymmärtämään ainakin, että mulla on edes jonkunlainen arvo tässä elämässä, ja että musta oikeasti välitetään. Oikeesti en pystyis elää ilman mun sisaruksia, ne saa mut jokapäivä uudestaan ja uudestaan tajuamaan sen, että mulla on oikeesti ihana rooli tässä elämässä; Saan olla sisko !

Harvoin puhun näin avoimesti mistään omista asioistani, mutta just sentakia halusin tehä tän blogin, että niin pahassa kuin hyvässä tilanteessa mulla on ainakin joku paikka mihin purkaan mun huolet, ja tietysti ilot !

Oon myös miettiny sitä, että mitä tekisinkään ilman mun kaikkia hyviä kavereita ? Ja varsinkin, mitä tekisin ilman niitä oikeita ystäviä, niihin joihin voin luottaa sataprosenttisesti ? Kenelle mä enään puhuisin niin avoimesti mun huolista ja murheista, kenen kanssa mä menisin enään lenkille puhumaan kaikki päivän juorut selviksi tai kenenkanssa mä viettäisin niitä ihanimpia hetkiä kun saa vaan olla ja katella leffoja, ja puhua kaikista asioista maan ja kuun välillä ?

Voin sanoa rehellisesti että mulla niitä oikeita ystäviä on tosi harvassa, mutta onneks sentään muutama ystävä on pysynyt luottamuksen arvoisena. Jos luottamuksen pettää kerran, se on niin vaikeaa saada takaisin. Siksi pyrin itse myös olemaan sen luottamuksen arvoinen, koska tiedän miltä tuntuu kun tulee petetyksi. Se on yksi maailman inhottavimmista asioista, enkä kyllä haluais toivoa sitä kenellekkään. Mutta aina se asia vaan onnistuu pilaamaan kaiken, esimerkiksi hyvänä esimerkkinä parisuhteet.

Parisuhde on hyvä esimerkki luottamuksesta.. Nainen ei rakastu ulkonäköön, vaan siihen mitä miehen sisällä on. Mä oon ite aina henkilökohtaisesti pitänyt enemmän niistä miehistä, jotka ei oo aina niin päällekäyvinä tai paikan keskipisteinä. Jokaisella makunsa.

Munmieleen jää just ne miehet, jotka istuu takapulpetissa hiljaa, ja hymyilee söpösti. :-)

Jos parisuhteessa valehtelee, siitä jää aina ikuiset arvet ja luottamuksen pula. On vaikeeta päästä valehtelevasta ihmisestä eroon, jos oikeasti rakastaa. Kysymys kuuluukin, miten ihminen voi rakastua ihmiseen, joka valehtelee kirkkain silmin päivät pitkät?

Musta tuntuu että se sanonta; 'Rakkaus on sokeaa', pitää todellakin paikkaansa. Jos toisesta pitää paljon, tekisi mitä vaan sen ihmisen vuoksi, oikeesti, mitävaan.

Nojoo tässä nyt ensimmäiset kuvatukset tähän blogiin, enjou. Ja toivottavasti jäi oikeesti edes jotain pääkoppaan :-) !